TERVEISIÄ MATKOILTa

Finlands AITA/IATA-center förmedlar årligen nationella teatergrupper för att delta i internationella teaterevenemang

Grupper stödda av centret kan följas på #iatafi

Mietteitä matkasta - EDERED 2023, Unkari

Alina Rajatalo

Nyt kun matkasta Unkariin on vierähtänyt tovi, olen ehtinyt muistelemaan reissun tapahtumia läpikotaisin useampaan otteeseen. Leiri oli ehdottomasti aikamoinen seikkailu ja kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, mutta mutkilta ei matkalla vältytty. 

Reitti Budapestista leiripaikkaamme Orfüun kulki peltomaisemissa suoraa moottoritietä. Alkumatka tuntui etenevän melko hitaasti, kunnes mutkaisilla teillä lähempänä määränpäätä kuski villiintyi täysin ja ajeli aika kovaa vauhtia. Kaahailu saattoi johtua kuskin kyllästymisestä matkustajiin, meillä kun oli alusta alkaen korkealla raikuva yhteishenki. Yhteinen sävel löytyi heti ja lauleskelimme musikaalibiisejä, joten matka taittui varsin rattoisasti, niin kuin koko leirikin: Suomi-porukkamme oli kerrassaan mainio. Mikäli kuski ajeli kovaa päästäkseen eroon huutavasta kuorostamme, hän joutui pettymään kun ei saanutkaan jätettyä meitä ensimmäiseen leiripaikkaan. 

Saavuttuamme perille meille nimittäin kerrottiin, että olimme väärässä leirissä. Jatkoimme seuraavaan, jossa saimme iltapalaa, mutta josta meidät ohjattiin kävellen vielä uuteen paikkaan. Lopulta pääsimme pitkän ylämäen huipulla odottavaan karmaisevaan majoitukseen. Väsyneitä matkalaisia olivat vastassa homeenhaju, kokoelma erilaisia ötököitä ja märät lakanat. Pyyhkeet eivät kuivuneet koko viikolla, sillä kaikkialla oli niin kosteaa. Suihkun seinissä oli vihertävää kasvustoa ja lavuaaria oli käytettävä askelkyykkyasennossa, sillä vessan lattialla oli lätäkkö, jonka muodosti pytystä vuotava vesi. Parina ensimmäisenä päivänä mietin, että lieköhän täällä pystyy elämään. Kiitos saman kohtalon jakavien huonekavereiden ja leirin asukkaiden tekemien meemien, loppuviikosta osasin suhtautua majoitukseen jo huumorilla. Onhan se tärkeää, että kokee erilaisia olosuhteita ja osaa sitten jälkeenpäin arvostaa omaa sänkyä kotopuolessa. 

Erikoisista fasiliteeteista huolimatta Unkari on kaunis paikka. Enimmäkseen aurinkoinen sää antoi meille mahdollisuuden nauttia uusien ihmiset seurasta ulkosalla eri aktiviteettien muodossa. Tekemistä olikin paljon, ja viikko oli hyvin intensiivinen. Vaikka me suomalaiset pääsimmekin työpajoihin vähän jälkijunassa, leiri kun oli aloitettu suunniteltua aiemmin, porukkaan oli helppo tulla mukaan. Ihmiset olivat avoimia ja iloisia, ja minulla oli koko ajan tervetullut olo. Pidin työpajoista erityisesti siksi, että ne tuntuivat enimmäkseen tutustumiselta itseen ja muihin. Missään vaiheessa ohjaajat eivät sanoneet, että alkakaapas nyt ideoida esitystä, vaan jossain vaiheessa vain huomasin harjoitteiden muovautuvan esitettäväksi kokonaisuudeksi. 

Itse tekemisen puolesta leiri oli kyllä positiivinen yllätys. En ollut osannut odottaa niin paljoa liikettä ja tanssillisuutta, mutta se oli lopulta yksiä suosikkijutuistani koko matkalla. Sekä työpajoissa että esimerkiksi kansantanssi-illassa löysin uusia puolia

itsestäni ja sain tärkeän kokemuksen siitä, että kehoni pystyy melkein mihin vain, vaikka olenkin uuden edessä. Sen lisäksi, että opin itsestäni, opin myös muista kulttuureista. Pieni säikähdys meinasi ensimmäisenä päivänä tulla, kun lounaspöydässä oli ainoastaan kulhollinen laihaa soppaa. Ehdin jo miettiä, että mitenköhän aktiivisesta leiristä selvitään näin minimalistisella ruoalla. Huoli oli kuitenkin turha, sillä keittiöhenkilökunta alkoi kantaa pöytiin pian pääruokaa, jota olikin sitten vaikka muille jakaa. 

Ennen matkalle lähtöä minua jännitti hullun lailla, leirin aikana päivät olivat täynnä toimintaa ja osittain reissua väritti toimimattomuus järjestelyjen puolelta. Jälkikäteen päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ilo siitä, että pääsin mukaan leirille, sekä kokoelma tarinoita, jotka viihdyttävät vielä vuosienkin päästä. Olen ylpeä siitä, että selvisimme koettelemuksista uhraamatta niille mukavia päiviä. Unkarin-matka oli ennen kaikkea rikastuttava kokemus.

Maailmanteatterifestivaali 2023

Rankids Joensuusta vieraili maailmanteatterifestivaalilla Debrecenissä Unkarissa kesäkuussa 2023.
Tutustu videopäiväkirjaan tästä:

EDERED 2022

Tässä kahden Edered-kävijän kokemuksia Kroatiassa 2022 järjestetystä Ederedistä.

Epun matkapäiväkirja

Lentokentällä jännitti mitä tuleman pitää. Onneksi olimme Anniinan kanssa tavanneet toisemme jo kerran ennen matkan alkua tutustuaksemme, joten matkakumppani ei jännittänyt. 

Päästyämme Osejikiin ja hostellille meitä odotti hevikonsertti. Saimme myös kuulla, että tämän vuoden Edered on mini-Edered. Meitä osallistujia oli vain 10 ja olimme kaikki samassa työpajassa. Kaksi jokaisesta maasta: Suomesta, Kroatiasta, Tanskasta, Unkarista ja Isosta-Britanniasta. 

Ekana iltana pääsimme tutustumaan hienoon Kulttuurikeskukseen, jossa harjoittelimme koko leirin ajan. Pääsimme muutenkin näkemään pitkän historian omaavaa Osejikia. 

Toisena päivänä varsinainen työpaja alkoi. Jännitti!! Esittelykierroksen jälkeen työpaja alkoi rennosti rauhoittavalla kehoskannauksella lattialla maaten. Sen jälkeen ruvettiinkin tositoimiin. Lattialla piti liikkua eri asentoihin niin, että tuki oli välillä neljällä, välillä kolmella ja välillä kahdella raajalla.  Sitten piti päästä mahdollisimman luontevasti asennosta toiseen – tehdä liikesarja liikkeistä. Itselle moinen temppuilu ei ollut tuttua, joten hiki tuli. Parille näytettiin oma liikesarja ja sitten niistä yhdistettiin koreografia. 

Pitkälti koko viikko jatkettiinkin fyysisen, tanssillisen teatterin parissa. Tämä oli itselleni haaste, koska mulla ei oo tanssitaustaa hirveämmin, mutta haaste otettiin ilolla vastaan! Edered 2022 leirin teema oli 220V ja Hypolyten pitämässä työpajassa pureuduttiin siihen teemaan. Maria piti meillä työpajaa, jossa opettelimme fyysisen teatterin taitoja aiheen ulkopuolelta. Viikon aikana teimme muun muassa liikkeellisen koreografian, joka kuvasi kiertokulkua, sanallistimme englanniksi omia ajatuksiamme, opettelimme kaatumaan sekä nostamaan ihmisen, tekemään liikkeitä rytmissä sekä paljon paljon muuta. 

Päivät olivatkin todella pitkiä ja intensiivisiä mutta sitäkin antoisampia. 

Työpajojen ulkopuolella kävimme katsomassa kitara- sekä pianokonserttia, pidimme elokuvaillan Encanton parissa, menimme veneretkelle luonnonpuistoon ja kävimme viininmaistelussa, jossa minä alkoholittomana ihmisenä tosin join Pepsiä. Onneksi minulle varatut viinit eivät menneet hukkaan, sillä Anniina tarjoutui auttamaan asiassa.

Vikana iltana me esiinnyimme Kulttuurikeskuksen pihalla. Esitys sisälsi liikettä, tanssia, laulua, soittoa ja puhetta sekä videon. Sen jälkeen menimme ravintolaan juhlistamaan hyvin mennyttä viikkoa. Perjantaina minä ja Anniina sekä leirin kroatialaiset osallistuja menimme vielä rannalle viettämään aikaa. 

 

Leiristä jäi käteen paljon epämukavuusalueelle menemistä, uuden oppimista, heittäytymistä sekä iloa. Anniina oli kivaa matkaseuraa ja meistä tulikin kaverit, pysymme yhteyksissä siis! Ja myös muiden leirien osallistujien kanssa toivottavasti tavataan joskus, vaikka välimatkaa onkin. Sain myös Marialta arvonimeksi runoilija ja hän pyysi lähettämään tekstejäni hänelle. Tätä kannan myös lämmöllä sydämessäni, koska luova kirjoittaminen on mulle mieluista puuhaa. 

Pelkään lentämistä ja paluulennolla oli paljon kovaa turbulenssia ja se sai minut miettimään elämää ja kuolemaa. Kaikista tärkeintä elämässä on myötätunto, ilo, vapaus sekä oman itsensä potentiaalin täyttäminen. Sitä kaikkea sain kokea Ederedissä.

Anniinan matkapäiväkirja

Ennen matkan alkamista, jännitin tulevaa reissua todella paljon. Mitä lähempänä reissuun lähtö tuli sitä kovemmaksi jännitys kasvoi. 

Ajatukseni olivat todella sekavat mutta odottavat. Pohdin muun muassa mitä kaikkea matka tuo tullessaan, millaista on näytellä englanniksi eikä omalla äidinkielelläni. Millainen porukka siellä on vastassa.  Näihin murheisiin en tietenkään vastausta saanut kuin lähtemällä reissuun ja sietämällä epävarmuutta ja jännitystä ja uskomalla reissusta tulevan ikimuistoinen ja kaiken menevän hyvin. 

Matkaan lähtöön toi kuitenkin helpotusta, kun sovimme toisen Suomesta kotoisin olevan osallistujan kanssa näkevämme ennen matkaa! 

Ehdotin näkemistä, sillä aiemmin keskusteltua ystäväni kanssa tulimme siihen tulokseen, että jännitystä voisi lievittää, jos tietäisin ja tuntisin edes yhden osallistujan etukäteen. 

Näkemisen ehdotus oli yksi parhaista päätöksistä hetkeen! 

Sillä näkeminen onnistui! 

Tapasimme Epun kanssa noin viikkoa ennen matkaa kotikaupungissani Hyvinkäällä. 

Aluksi olin todella jännittynyt, mutta alkukankeuden jälkeen pääsimme hyvin juttuun, kävimme syömässä ja keskustelimme fiiliksistä matkaan liittyen, mitä odottaa matkalta ja mistä ja keneltä kuuli tapahtumasta. 

Tapaaminen meni hyvin ja itselläni jäi todella hyvä kuva matkaseurastani. 

Mikä hauskinta meillä on teatterin lisäksi paljon yhteistä! 

Molemmilla on ollut sama teatteriopettaja, tykkäämme näytellä ja kirjoittaa tekstejä/ runoja ja matkustella. 

Helpottunut olo ja innostus matkaa kohtaa vain kasvoi, kun tiesin jo yhden osallistujista ja meillä kemiat kohtasivat! 

Vaikka olo oli helpottuneempi, jännitin matkan osalta selviytymistäni englannin kielen kanssa, sillä englannin kielen puhuminen on itselleni epävarmaa, sillä se ei ole äidinkieleni enkä käytä päivittäisesti englantia, jonka vuoksi jännitän ääneen englannin puhumista ja saatan takellella sanoissa. 

Selvisin matkasta peloista ja epävarmuuksista huolimatta. Kaikki kannustivat ja olivat ymmärtäväisiä, ettei sujuva puheen tuottaminen vieraalla kielellä ole luontaista. 

Ylitimme itsemme ja voitimme omat haasteemme kumpikin! Ja puhuin ja kommunikoin parhaiden taitojeni mukaan, uskalsin jopa heittäytyä ja oma aloitteisesti kysellä muiden kuulumisia tai mitkä fiilikset leiristä mikä on itselleni jo suuri itsensä ylitys! 

Esimerkiksi kumpikaan meistä ei omista aiempaa tanssitaustaa, joten fyysinen teatteri oli vielä fyysisempää kuin tanssitaustaisille osallistujille, sillä kaiken uuden opettelu, liikkeiden oppiminen ja muistaminen sekä nopea tahtinen toiminta söi jaksamista, vaikka jokainen hetki ja teatteritunti oli samalla todella antoisia. 

Vaikka treenit olivat intensiivisiä ja päivien jälkeen oli aivan poikki, matka, ohjelma, ryhmä oli aivan mahtavia. 

Ikimuistoinen kokemus, itsensä ylittänyt olo ja kiitollisuus ovat päällimmäisiä asioita, jotka nousevat pintaan, kun muistelen matkaa! 

Teimme upean esityksen/performanssin Kroatian, Osijekin kulttuurikeskuksen pihalla yleisölle. Performanssissa oli harjoittelemiamme kohtauksia ja liikkeitä, joihin pääsimme vaikuttamaan tunneilla. Lisäksi jokaiselle annettiin spesiaalimpia rooleja näytelmässä. Eräs ryhmäläinen soitti pianoa, toinen kitaraa, yksi lauloi. Itse luin omatekemäni tekstin englanniksi sillä halusin kehittyä ja rohkaistua esiintymisessä vieraalla kielellä.  

Tiivistettynä matka oli uskomaton ja muistelen matkaa lämmöllä. 

Matkakuvat

Kuva, joka sisältää kohteen taivas, ulko, auringonlasku, moottoritie Kuvaus luotu automaattisesti

Näkymä kulttuurikeskuksen katolta.

Kuva, joka sisältää kohteen kissa, puinen, oranssi, puu Kuvaus luotu automaattisesti

Kroatialainen kissakaveri.