Kia Kilpeläinen:

Maanantai 15.8.

Päivä alkoi lyhyellä yhteisellä osuudella, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi leirille sekä esiteltiin opettajamme. Tämän jälkeen siirryimme omiin ryhmiin ja aloimme tutustua toisiin. Itse olin fyysisen teatterin ryhmässä, jossa tutustuimme naamioiden käyttöön. Aloitimme viikon nimileikeillä sekä tutkimalla omaa kehoa sekä sen liikkumista eri elementtien keinoin, kuten mitä mielikuvia kevyt ilma meille tuottaa.

Naamio -ryhmän vetäjä olikin minulle entuudestaan tuttu, ja harjoitimme myös minulle entuudestaan tuttua shakkipeliä, jossa meidät jaettiin kahteen joukkueeseen, ja vuoronperään joukkueet tekevät sanattomasti valinnan siitä, kuka liikkuu eteenpäin tai jommallekummalle sivulle. Askeleen täytyy olla tasajalkahyppy ja horjahtamisesta putoaa pelistä. Joukkueet yrittävät syödä toisen tiimin pelinappuloita koskettamalla omalla vuorollaan jotakuta lähellä olevaa.

Iltapäivällä aloimme tutustua naamioihin, ja yllätyksenä minulle, aloitimme tutustumisen karakteri naamioilla. Itse olen harjoitellut Kimmon opeissa naamioiden käyttöä aiemmin n. neljä vuotta, joten hirveästi mitään uusia oivalluksia en odota syntyvän tällä viikolla. Kiva oli kuitenkin pitkän ajan jälkeen päästä taas kokeilemaan naamioiden käyttöä. Saimme myös tehtäväksi valmistella lyhyt esitys ryhmissä,

jonka näytimme toisillemme. Illalla meillä oli vielä ohjelmana Sweet Market Exchange, jossa jokainen osallistuja toi oman maansa herkkuja muille. Idea oli todella ihana, mutta itse olin niin väsynyt, etten jaksanut kauaa valvoa tai hengailla muiden kanssa, vaan menin nukkumaan.

Tiistai 16.8.

Aamulla jatkoimme elementtien parissa ja teimme klassisia maa- (puu) sekä tulihahmoja. Harjoittelimme puuna olemista parin kanssa niin, että toinen pari oli puu ja toinen liikutteli puun oksia. Tässä tärkeää oli puuna muistaa vastus kehossa.

Tulihahmoja teimme jokainen itse, ja lopuksi vielä muutamia kahden hengen nopeita kohtaamisia jompanakumpana hahmona. Tällaiset kohtaukset ovat aina hyvin mielenkiintoista katsottavaa, mutta jostain syystä se oma peppu ei aina tahdo uskaltaa nousta siitä maasta ja mennä tekemään.

Iltapäivällä saimme myös uudet naamiot käyttöömme, ja nämä naamiot olivat ryhmämme ohjaajan Kimmon tekemiä. Todella makeita tyyppejä. Alkuun taas tutustuimme naamioiden lukuisiin sääntöihin ja kokeilimme vain liikkua tilassa.

Tämän jälkeen ryhmissä teimme kohtauksia, ja tehtävänantona oli sisällyttää jokin satu kohtaukseen. Meidän ryhmämme valinta oli Punahilkka. Koen, etten sano täällä usein rehellisiä mielipiteitä tai ainakaan voimakkaita sellaisia, koska haluan muiden oppivan ja kokeilevan alkuun kaikkea. Pysyttelen hieman taka-alalla, jotta muut saavat naamioiden käytöstä ihanan kokemuksen, ja jotta he pääsisivät tekemään juuri niitä rooleja, joita he haluavat tehdä. Välillä on hieman vaikeaa pysytellä taka-alalla, koska silloin huomaan, että minulle jää usein “ei niin mielenkiintoiset” roolit.

Illalla meillä oli ohjelmanumerona yhteinen elokuva: La Dolce Vita, mutta tähän en valitettavasti päässyt osallistumaan, koska univelka rajoitti minua liikaa. En ole saanut nukuttua ollenkaan leirillä, jonka vuoksi tarvitsin unta. Elokuvavalinta mietitytti meitä monia, koska valinta ei ollut liitetty leiriin mielestämme. Olisimme toivoneet, että meille olisi näytetty jokin slovenialainen elokuva esimerkiksi.

Keskiviikko 17.8.

Aamulla jokaisella ryhmällä oli työpajojen vaihto, ja meidän ryhmämme vaihtoi improvisaatioon. Odotin innolla tätä vaihtoa, koska olin harkinnut improvisaatio-ryhmää matkan workshopiksi. Teimme muutamia aivan perinteisiä improvisaatio leikkejä. Ymmärrän, että aika oli rajallinen, ja harva kuulemma meidän ryhmästämme oli aikaisemmin harjoitellut improa, mutta silti hieman petyin, kuinka leikit ja tekniikat olivat minulle entuudestaan niin tuttuja. Olisin toivonut jotain uusia oivalluksia, mutta valitettavasti niitä en kerennyt saamaan.

Iltapäivällä jatkoimme taas naamioiden parissa ja meidän piti valmistella kohtauksia, joissa saimme leikkiä ja kokeilla kaikkea uutta, rikkoa sääntöjä ja hullutella. Meidän ryhmälle syntyi hauska idea, joka lopulta lähti hieman laukalle, mutta eihän se mitään haittaa. Aiheenamme oli Tinder-treffit, jonka toinen osapuoli oli viisipäinen hirviö.

Illalla ohjelmassa oli karaokea, joka ei varsinaisesti ole minun juttuni. Kävin katsomassa iltamaa, mutta olin paikalla ainoastaan tunnin, jonka jälkeen poistui nukkumaan. Meno taisi olla liian villiä luonteelleni.

Torstai 18.8.

Aamu alkoi askartelulla ja jouduimme askartelemaan itsellemme neutraalinaamiot.

Täytyy myöntää, etten nauttinut kovasti tästä tehtävänannosta… Rakastan työskennellä neutraali naamioiden kanssa, mutta paperipussi ei kuvasta sitä minulle.

Ymmärrän hyvin, miksi teimme näin, ja ettei ole Kimmon järkevää tuoda mukanaan montaa kasaa naamioita, mutta en päässyt pois pääni sisältä tehdessä harjoitteita paperipussi päässä.

Iltapäivällä rupesimme hieman puhumaan tulevasta esityksestä, joka on lauantaina, ja keskustelimme yhdessä siitä, mitä haluaisimme tehdä esityksessä. Monilla meidän ryhmämme jäsenillä on hyvin vahvat mielipiteet, joten kompromisseja täytyy jokaisen muistaa tehdä. Suunnittelimme esityksen runkoa ja päädyimme kolmeen kohtaukseen, joita olemme viikon aikana tehneet, jotka aiomme niputtaa yhteen ja esittää lauantaina. Itse olen ihan tyytyväinen siihen, mitä tulemme tekemään. Minun kohtaukseksi valikoitui Tinder-treffit, ja viisipäinen hirviö muuttui nelipäiseksi.

Kohtaus on outo ja itselle fyysinen, joten olen innoissani sen tuomasta haasteesta.

Illalla osallistuimme konferenssiin, jossa opettaja Halal, Israelista, kertoi meille Tel Avivin teatterikorkeakoulusta. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta minua jäi harmittamaan, että koulutus on ainoastaan hepreaksi, jolloin meillä muilla ei ole mitään konkreettista mahdollisuutta hakea kouluun. Ymmärrän, että luennon tarkoitus oli varmasti kertoa koulusta, ja sen käytännöistä, jotta siitä voisi inspiroitua, mutta olisin silti toivonut luennon aiheeksi jonkin koulutuksen, johon olisi mahdollista hakea.

Perjantai 19.8.

Aamulla tutkimme hieman lisää neutraali naamioita, ja pyrimme löytämään mahdollisimman neutraalin tavan olla. Tämä on aina hirmuisen vaikeaa pyrkiä olemaan mahdollisimman neutraali. Vaikka kaikki ryhmämme jäsenet ovat todella ihania, ja vaikka olen tehnyt tätä kyseistä harjoitetta moneen kertaan aiemmin, en pitänyt katseen alla olemisesta tänään, kun muut arvioivat tapaani olla. En tiedä mikä lukko minulle oli syntynyt.

Muuten tämä päivä kului oikeastaan esityksen valmistelemisella. Harjoittelimme omissa ryhmissä kohtauksia ja hioimme niitä palautteiden pohjalta. Kävimme esitystä läpi muutamaan otteeseen ja hioimme jälleen kohtia, jotka hiomista tarvitsivat. Selkä alkaa minulla hieman oireilemaan meidän kohtauksen fyysisyyden takia, enkä montaa kertaa pysty enää kohtausta tekemään lyhyen ajan sisällä.

Iltapäivällä kokeilimme kohtaukset vielä kaiken rekvisiitan kera. Pääsimme lähtemään hieman aikaisemmin, koska koimme, että esitys oli niin hyvällä mallilla, että sitä ei kannata enää hioa, jotta esitys hengittää, eikä sen esittämisestä tule meille pakkopullaa. Selkäni kannalta tämä oli oikein hyvä ratkaisu, koska tarvitsen nyt vain lepoa, jotta pystyn huomenna kohtauksen esittämään.

Tänään meillä ei ollut illalla lainkaan ohjelmaa, vaan jokainen sai tehdä mitä halusi joko yksin tai ryhmissä. Hyvä on kuitenkin muistaa, että huomenna meillä on esityspäivä, joten sitä kohti mennään ja aikaisin nukkumaan.

Lauantai 20.8.

Aloitimme tänään hieman myöhemmin, koska meidän esityksemme on oikein hyvässä kuosissa. Itse olen myös hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska minun kohtauksessa olen siltakaato asennossa, joka rasittaa hieman selkääni. Vedimme muutaman kerran läpi ja keskustelimme vielä kaikkien kesken mikä toimi ja mikä ei.

Iltapäivällä, kun tapasimme, teimme alkuun ihan muita juttuja, jonka jälkeen meillä oli workshopin palautekierros. Jokainen sai sanoa, mitä mielen päällä oli, ja oli ihanaa kuulla, että moni nautti ja oppi paljon tästä viikosta. Itse koen, että en oppinut kauheasti uutta, mutta ilo oli seurata muita sekä erilaisten tekniikoiden harjoittelu ei koskaan mene hukkaan. Moni myös sanoi, että nautti, kun sai katsella minua, koska minulla oli eniten kokemusta naamioiden käytöstä. Toisaalta koen, että se on hyvä asia, jos muut ovat saaneet minun tekemisestä jotain, mutta toisaalta toivon, että kukaan ei ole vertaillut omaa kehittymistään minun tekemiseen, koska olen harjoittelut naamioiden kanssa vuosia.

Palautekierroksen jälkeen menimme katsastamaan esiintymispaikan ja kuudelta alkoi esitykset. Jokaisella ryhmällä oli aivan mieletön esitys, ja oli ilo katsoa, mitä muut ryhmät olivat saaneet aikaan. Itse henkilökohtaisesti en nauttinut, että meidän täytyi käyttää niin paljon aikaa esityksen valmistelemiseen viikon aikana, vaan olisin mieluummin vain harjoitellut, mutta olin kuitenkin kiitollinen saadessani nähdä muiden viikosta vilahduksia. Nähdessäni jokaisen esityksen, minua jäi harmittamaan, etten ollut uskaltanut valita workshopiksi klovneriaa, koska näkemäni perusteella, se olisi haastanut minua oikein kunnolla. Omassa esityksessä ikävä puoli oli myös se, että emme päässeet harjoittelemaan esiintymispaikalla, ja satutin pahasti selkäni meidän esityksessä. Loppuilta menikin pizzan ja särkylääkkeiden voimin.

Yhteen vetona leiri oli itselleni ylä- ja alamäkeä – valitettavasti enimmäkseen alamäkeä. Tutustuin ihaniin ihmisiin, mutta sekin minulta onnistui vasta aivan viikon lopulla. Koen, että tämänkaltainen leiri, jossa uusia ihmisiä on paljon, ja kaikilla on hyvin erilaiset teatteri taustat, ei sopinut luonteelleni. Oletin tulevana opiskelemaan teatteria nuorten kanssa, jotka ovat teatteria harrastaneet paljon, ja että oppisin paljon uutta niin opettajilta kuin osallistujilta, mutta usein minulla oli vaikea ja ulkopuolinen olo.